netti-MDS: NEED HELP?

netti-MDS: NEED HELP?

9.8.2017

 

Vuosi sitten aloitin oman opintieni farmasialla. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä: kaupunki, koulu ja kaverit. Olin hiljainen tyttö maaseudulta ja muistan edelleen hetken, kun käytin ensimmäisen kerran raitiovaunua. Päässä pyöri miljoona ajatusta. Mitä jos eksyisin? Mitä jos en tutustuisi keneenkään? Entä jos tämä ei olisikaan minulle oikea paikka? Huomasin kuitenkin pian, etten ollutkaan yksin ajatusteni kanssa (yllätys, yllätys). Päätin silti uskaltaa lähteä erilaisiin tapahtumiin ainakin katsomaan mitä Helsingillä ja yliopistolla oli tarjota. Uusi alku merkitsi minulle ennen kaikkea uutta elämää, jossa puskaradio ei toimisi yhtä tehokkaasti ja saisin syödä pinaattilettuja, vaikka joka päivä. Jostain täytyi vain aloittaa.

 

Eräs uusi farmaystäväni oli huomannut ilmoituksen jostakin edustajistoryhmän uusien illasta. Lupasin lähteä hänen mukaansa katsomaan mitä siellä oikein tapahtuisi, sillä hän vaikutti oikeasti kiinnostuneelta. Ja saihan sieltä ilmaista skumppaa. Loppujen lopuksi löysin itseni yksin Euphorian säkkituolin syövereistä shamppanjalasi kädessä. Huone oli täynnä vieraita ihmisiä, jotka puhuivat kovin jähmeistä asioista kuten HYY:n budjeteista ja niistä ihmeellisen kuuloisista linjapapereista. Odotin sateenkaarilla ja yksisarvisilla koristellun esityksen loppua ja ryystin oikein urakalla juotavaa. Virallisen osuuden jälkeen pääsimme jutustelemaan toistemme kanssa sekä santsaamaan ruokaa että viiniä. Vaikka tapahtumasta jäi positiivinen fiilis, en nähnyt itseäni vielä silloin osana HELPin toimintaa. Mutta ainakin skumppa oli hyvää.

 

Itse toimintaan eksyin myös puolivahingossa. Olin ilmoittanut, hieman viihteellisessä tilassa, olevani käytettävissä seuraavan vuoden virkailijaksi. Jostain kumman syystä minut oikeasti valittiin HELPin tapahtumavastaavaksi ja vuosijuhlamestariksi. Tämä oli alkusysäys tielle, josta ei ollut paluuta. Onnekseni huomasin pian kyseisen viran olevan minulle se oikea: Ei minua oikeastaan kiinnostanut opiskelijapolitiikka, haluisin vain pitää hauskaa ja tutustua uusiin ihmisiin. Tapahtumavastaavan hommissa pääsin toteuttamaan juuri sellaisia asioita joita itse halusin. Kiinnostukseni niihin “tylsempiin” juttuihin heräsi vasta myöhemmin.

 

Suurin kynnys HELPin toimintaan liittymiselle oli ehkä ajatus siitä, että järjestöjen hallitukset ja muut toimijat olisivat joitakin superihmisiä: viisaita, aikuismaisia tai jotenkin erityisen poliittisesti valveutuneita. Väärin. Ylioppilaskuntaa ja järjestöjä pyörittävät oikeasti aivan tavalliset opiskelijat, kuten sinä ja minä. Tämän tajuamiseen vaadittiin toki useampi kokous ja lukuisia harmaita hiuksia. Kaikki, oikeasti ihan kaikki, ottivat minut kuitenkin tosi hyvin vastaan, vaikka pahasti omaa paikkaani etsivä tappi olinkin. Myös harhakuva siitä, että täytyisi tehdä jotakin suurta ja ihmeellistä ollakseen järjestön toimija, katosi täysin. Vähimmillään helppiläisyys voi olla hyvien tyyppien kanssa hengailua, skumpan juontia ja saunomista. Porukkaan kuuluminen ei edellytä mitään virkoja tai poliittista paloa yhteiskunnallisiin asioihin. Riittää kun on oma itsensä ja ilmaantuu pyyhkeen kanssa paikalle, loppu sujuu kyllä ihan itsestään.

 

Jos pitäisi mainita tärkein asia mitä HELPistä on jäänyt minulle käteen, vastaus olisi helppo. Ystävät. Tutustuin muiden sidosryhmien opiskelijoihin (lääketieteelliset ja oikeustiede) ja opin oikeasti paljon asioita opiskelusta, elämästä ja etenkin muista ihmisistä. Kun katsoo hieman tiedekunnan rajojen yli, voi tavata ihan mahtavia tyyppejä. Vaikka farmalaiset ovat ihan parhaita, ystäviä ei voi koskaan olla liikaa. Vuoden

aikana olen oppinut tuntemaan oikeasti näitä ihmisiä ja voin valehtelematta sanoa olevani iloinen, että saan tehdä hommia kaikkien näiden tyyppien kanssa. Itselleni myös tärkeää oli ystävien tuoma tuki: Vaikka järjestöihin mahtuu erilaisia persoonia, kaikki otetaan huomioon ja kaikkia kuunnellaan. Parhaimmillaan se tuki on mahdollistanut sen, että saa itsestä vielä enemmän irti, kuin mitä alunperin oli kuvitellut. Tämä kai onkin koko toiminnan pointti: Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.

 

Nyt miettiessäni fuksivuottani pienellä haikeudella, olen erittäin kiitollinen siitä, että uskalsin lähteä. Vaikka järjestötoiminta verottaa rankalla kädellä (lue: kummasti vähentynyt unentarve ja vapaa-ajan mystinen katoaminen), se antaa puolestaan takaisin älyttömän paljon. Unohtumattomia kokemuksia on kertynyt jo yhden vuoden aikana ihan huimasti, tuoreimpana yöuinti Sibeliuspuiston suihkulähteessä ja yksiön jakaminen viiden muun ihmisen kanssa, huiput ja hauskat kokoukset sekä yhdet tee-se-itse-vuosijuhlat. Vaikka välillä on menty valehtelematta lähes verenmaku suussa, loppujen lopuksi kaikki on ollut todellakin sen vaivan arvoista.

 

Ilona Raimas, YFK

Edustajistoryhmä HELP