netti-MDS: Minä olen… kriittisen utelias

netti-MDS: Minä olen… kriittisen utelias

 

Harmikseni en ehtinyt kaikkein tärkeimmän luennon alkuosaan. Piti nimittäin viedä sairaslomatodistus töihin, koska olin juuri edellisenä iltana päässyt pois lääkärien hyppysistä hyvin kivuliaan munuaistulehduksen vuoksi. Onnekseni olin menossa Finlandia-talolle Minä Olen -messuille, missä terveyttäni tultaisi huoltamaan kokonaisvaltaisesti: keho, mieli ja henki. Tällaisena kyynisenä skeptikkona odotukseni eivät kuitenkaan olleet korkealla. Itse asiassa oloni oli hyvin orpo astuessani sisään. Kuulun niihin ihmisiin, jotka saattavat helposti bongata eri medioiden Facebook-julkaisujen kommenttiketjuissa tivaamassa tieteellistä näyttöä ihmisten erinäisille väittämille tai itse jakamassa tutkittua tietoa. Kumpikin vaivannäkö on yleensä ihan turhaa, ja saan aikaan vain ison triggeröitymisaallon. Nyt olen keskellä tuhansia ihmisiä, joille länsimainen lääketiede ei ole ainoa oikea ratkaisu. Täällä ei parane suuria massoja suututtaa.

 

"Välillä lohikäärmeesi istuu oikean käden puolella. Kysy sen nimeä ja kiitä tapaamisesta”. Itse taisin töykeästi karkottaa parilta rouvalta heidän lohikäärmeensä ängetessäni penkkirivistölle istumaan. Kun Yhdysvalloista saakka saapunut luennoitsija Diana Cooper kysyy yleisöltä, kuinka moni tapasi lohikäärmeen, arviolta 90 % nostaa kätensä. Yleisö saa heitellä niiden nimiä. Leela. Simba. Osa hihittää. Cooper osaa sanoa lohikäärme myös suomeksi, tai siis ”lohhigaearme”. Hän jatkaa: ”Tämä on viesti kaikille täällä; lohikäärmeet yhdistävät teidän todellisen olemuksenne kaavion koodeja. Tämä tarkoittaa sitä, että olette planeetan korkeammassa palveluksessa”. Seuraavaksi meidän on kuunneltava maailmankaikkeuden ääntä ja yhdistyttävä galaksien väliseen neuvostoon. Mitä vähemmän jätän tulkin sanat huomiotta ja keskityn Cooperin englanninkieliseen, utuiseen ääneen, sitä varmemmaksi tulen, että hän lukee ulkoa opeteltuna käsikirjoituksia Star Warsista ja Taru Sormusten Herrasta -trilogiasta. ”Kysy itseltäsi – todella, kysy itseltäsi nyt – olenko suuri mestari, joka odottaa voimaannousuaan? Kuinka moni teistä vastasi kyllä?” Olen sangen huojentunut, että määrä on vähäinen; alle kolmasosa yleisöstä. Eiköhän näitä oman elämänsä suuria johtajia ole tällä planeetalla jo kylliksi. Tämä on kuitenkin se tapa, jonka kautta lohikäärmeet ja yksisarviset kykenevät tekemään ihmisen kanssa yhteistyötä. ”Olemme kaikki olleet aikanaan suuria tietäjiä. Suomi on aina ollut erityinen paikka. Olette pitkään olleet lumen ja jään alla puhdistautuaksenne. On tärkeää ymmärtää, kuinka merkittävä Suomi todella on. Kuinka moni tietää?” Nyt viittaavat lähes kaikki. Syytä onkin, sentään Finlandia-talon Finlandia-sali. Seuraavaksi Cooper kertoo meille suurin piirtein, kuinka vastaanotamme jatkuvasti valoa ja viisautta vuonna 2012 avautuneen, maailman suurimman frekvenssin arktisen portaalin kautta. Vaikea sanoa tarkalleen, sillä huomioni keskittyi täysin sekaisin menneeseen tulkki-poloiseen. Kuitenkin tätä valoa ja viisautta on varastoituneena Suomen metsiin. Eivät ole minulle viime aikoina juuri näyttäytyneet, mutta ei suotta mennä siihen.

 

Kriittisyydestäni huolimatta en voi olla liian ankara, sillä Cooperin opit eivät satuta ketään. Saan kiinni tausta-ajatuksesta, joka pyrkii vahvistamaan yksilön itseluottamusta ja minäkuvaa. Isänmaallisuuttammekin hän on onnistunut tässä ajassa kasvattamaan. Vaikka minä en johonkin asiaan usko, ei se minua satuta, että joku muu saa siitä turvaa. Pyrin soveltamaan uskontoihin samaa ajatusta. Toisaalta, hyvin pian Cooper pääsee mainostamaan konseptinsa ympärille rakentamaansa säätiötä ja koulutusta. Myöhemmin iltapäivällä hän pitää messuilla workshopin, jossa meidän luvataan kohtaavan elämämme mullistava violetin valon vaaleanpunaisen udun Andromedan lohikäärme, kultaiset ja hopeiset yksisarviset sekä kaikki muut mahdolliset lohikäärmeet, yksisarviset ja enkelit, jotka mukaamme haluavat liittyä. Meno alkaa kuulostaa niin paljon pieleen menneeltä tripiltä tai skitsofreenikon käsiin räjähtäneiltä kotibileiltä, että näen aiheelliseksi jättää kyseinen työpaja väliin. En muutenkaan ole valmis pistämään 70 euroa moiseen. Lopulta Cooper kysyykin – koulutuksia mainostaessaan: ”Kuinka moni teistä haluaisi minun työni?” Enemmistö viittasi. Aivan varmasti alan itsekin nähdä yksisarvisia, jos voin tienata sillä kymmeniä tuhansia tunnissa.

 

 

Kiiruhdan Helsinki-saliin, missä luento ”Aivot ahdingossa – Luonnosta apua stressaantuneille aivoille” on jo alkanut. Astuessani sisään puhe on juuri eteerisissä öljyissä ja metsän tuoksuissa. Villiyrttikouluttajana, tietokirjailijana ja terveystoimittajana uraa luonut Raija Kivimetsä kehottaa meistä jokaista piipahtamaan työpäivän aikana luonnossa. Se saattaa olla hieman vaikeaa, kun työpaikkanani on Stockmannin tavaratalo. Kivimetsän mukaan jo yksikin huonekasvi voi merkitsevästi parantaa mielialaa. NASA:n tutkimuksen mukaan ne puhdistavat niin hyvin ilmaa, että niitä on kannattanut sijoittaa avaruuskapseleihinkin. En nyt äkkiseltään onnistunut kyseistä tutkimusta löytämään. Toisaalta en usko hetkeäkään, että huonekukkasten CO2-metabolianopeus riittää vastaamaan parin täyskasvuisen ihmisen hengitystä, mutta ei nyt mennä siihenkään. Vaan tiedättekö miksi puutarhaterapia parantaa vaikeankin masennuksen? Syy on mullan möyhimisessä, minkä yhteydessä ilmaan vapautuu mykobakteereita. Ne hengitetään, jolloin ne pääsevät aivoihin ja vapauttavat morfiinin kaltaista ainetta, serotoniinia. Siinä tuli niin monta tyylipuhdasta asiavirhettä, että en millään ehtisi kysyä jokaista. Tiedustelin Kivimetsältä, miten bakteeri mahtaa läpäistä veri-aivoesteen. Hän ei kuulemma tarkalleen ottaen tiedä, mutta bakteeri kulkee hajuhermoa pitkin aivoihin. Jäin sanattomaksi.

 

Luento jatkuu kasvisten ja marjojen terveellisyydellä, mitä en yhtään voi kiistää. Niissä on paljon vitamiineja ja kuituja, ovat erinomaista ruokaa painon hallintaa ajatellen ja niin edelleen. Se, että flavonoidit tai terpeenit voitaisi kuitenkaan kaikki yleistää syövän vastaisiksi, on vähän äh ja puh. Koivun kaarnasta on juu löytynyt potentiaalinen yhdiste syöpähoitoihin, mutta ei se siinä parane, että potilas itse läksii täydenkuun aikaan pihalle järsimään puita. Tapahtuu sama harha, mikä terveydestä puhuttaessa tapahtuu mielestäni hyvin usein: mutkat oiotaan liian suoriksi. Aha, koivun tuhkakin on terveellistä, sillä se tekee kehosta emäksisen. En saa selville, mikä siinä on itseisarvoisen terveellistä, mutta tämä selittänee myös tiskiainetta syövät amerikkalaisteinit.

 

Kasviopin jälkeen on välitunti. Ei tosin sellainen, jolloin haetaan yfkistä kahvia, vaan pyörähdän äkkiä tutustumassa näyttelyn esillepanijoihin. Jään tuoksuttamaan erilaisia eteerisiä öljyjä laventelinlilan pöytäliinan peittämällä standilla. Mainitsen munuaistulehduksestani ja jatkuvasta selkäkivustani pöydän takana seisovalle naiselle. Hän on hyvin ystävällinen ja antaa heti testerin jotakin voidetta, jonka pitäisi lievittää kipua. Oikein mukavan tuntuista, vaikka ei ihan Perskindolin veroista. Toisella pisteellä minulle aletaan esitellä vastikään Suomeen saapuneita ravintolisiä. Keskittymis- ja käyttäytymiskykyni aina hieman häiriintyy nähdessäni sanan ”detox”, mutta tällä yrityksellä on täysin uusi konsepti: ensin elimistö puhdistetaan, sitten sen omia puhdistusmekanismeja tehostetaan ja lopuksi ylläpidetään. Saan maistaa voimakasta antioksidanttijuomaa ja luonnollista energiajuomaa. Näen esittelyhenkilökunnalle tarkoitettuja tuoteinformaatiolappuja, joita minun ei anneta ottaa. Jotenkin lisätään typpioksidin määrää veressä, mikä tehostaa aineenvaihduntaa ja siten estää rasvan kertymistä. Idea elimistön aktivoimisestahan on oikein kelpo, mutta skeptikkominäni puskee läpi. Päätän esittää biologian opiskelijaa, sillä big pharman vastaisuus leijuu ilmassa.

 

Funktionaalisen ravitsemuksen asiantuntija Susanna Juvosen luento on rauhoittavinta ja asiapitoisinta, mitä päivän aikana kuulen. Juvonen kohtaa monia ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiviä ihmisiä, ja kohtaa heistä jokaisen yksilönä. Hänen mielestään kalorien tarkasta laskennasta ja rajoitetuista dieeteistä on päästävä eroon, mukaan lukien FODMAP, sillä ei suolisto oireen aiheuttajaa välttämällä varsinaisesti toivu. Hän puhuu niin kutsutusta MAC-ruokavaliosta, jossa on runsaasti ravintokuitua ja polyfenoleja suoliston mikrobien ravinnoksi. MAC-ruoka ei tässä yhteydessä kuitenkaan tarkoita mäkkisafkaa. Probioottien tehosta ja suolistomikrobien lukuisista vaikutuksista elimistöön on viime aikoina saatu huomattava määrä uutta kiinnostavaa tietoa, tai vähintäänkin vihjeitä vaikutuksista. Niiden kasvavan suosion huomaa apteekkityössä päivittäin. Varsinkin ihmedieeteistä ja ikään kuin muodikkaasti gluteenittomuudesta minulla on tapana vouhottaa keskustelupalstoilla, joten tällä luennolla saan hetken hengähtää.

 

Mikrobiluennon jälkeen jatkan näyttelyalueen kiertelemistä. Tarjolla on Tarot-kortteja, aurakuvausta, Feng Shui -oppeja, päähierontoja, kummituspalvelua ynnä muuta. Itselleni ei sattunut käteistä mukaan, mutta jonot ovatkin pitkiä. Otan yhdellä kojulla käteeni kiven, jonka pitäisi suojata minua kymmenen muun asian ohella myös sähkösaasteelta. En oikein saa täsmennystä sen toimivuuteen, mutta hyvin korkeat ovat resonanssit. Seuraavaksi minulle juotetaan savivettä ja puhutaan alkalisen kehon tärkeydestä tulehdusten ehkäisemiseksi, mutta samalla esittelijällä itsellään pilkottaa pöydän alta Pepsi Max – tunnetusti emäksinen juoma.

 

Juuri kun alan väsähtää, löydän portaat yläkertaan. Päästään jännän äärelle; tuolilla istuu mies silmät kiinni, ja toinen mies pyörii hänen ympärillään heilutellen erilaisia kristallikiviä. Hoidon on tarkoitus puhdistaa mieli. Kivi näyttää terävältä ja painavalta – olen varma, että jos sellainen lentäisi päähäni, mieleni olisi hyvin tyhjä ja puhdas. Joka pisteellä tehdään erilaisia hierontoja, akunpunktioita, reikiä tai jäsenkorjausta. Osallistun kahden hengen mindfullness-retriitin arvontaan. Innolla odotan, lykästääkö. Kummituspalvelun tilaamista Pesälle ehdotan hallitukselle heti. Riippumatta siitä, onko tarkoitus karkottaa pahat henget, vai kenties rekrytoida kummituksia narikkapojiksi, näen Farmasiakunnalla välittömän tarpeen tälle.

 

Yhtäkkiä edessäni on pöydällinen kirjoja, joissa erilaisilla ruokavalioilla luvataan parantaa vaiva kuin vaiva. Tämä on ehkä lempiaiheeni netin keskustelupalstoilla argumentoidessani. Kojun mies älyää heti mediakorttini, ja kerron ylpeänä olevani farmasisti. Ruokavaliolla voisi kuulemani mukaan parantaa niin masennuksen kuin fibromyalgiankin. Kohteliaana ihmisenä – tai ehkä koska olen paikalla the unpopular opinion – pyrin vain myhäilemään enkä käynnistämään keskustelua tieteestä. Vinkkasin kyllä fibromyalgiasta lopputyötä tekevälle kaverilleni, että älä turhaan noiden proteiinien ja lääkeaineiden rakenteita tuijota, kun potilas syö gluteenia. Onnekseni paikalle saapuu viimeisen luennon pitäjä Christer Sundqvist, joka bloggaajana ja rasvan suurlähettiläänäkin tunnetaan. Keskustelemme kohteliaaseen sävyyn terveydenhuollosta Suomessa, ja olen monin osin samaakin mieltä. Terveyskeskuslääkäreillä ei ole aikaa kohdata potilaita yksilöinä ja räätälöidä hoitoa heille yksitellen, sen sijaan yleiset Käypä hoito -suositukset ohjaavat kiireistä arkea. Sundqvist on vihainen Valviralle siitä, että potilaita todella ajattelevat lääkärit joutuvat rajoittamaan toimiaan. Mieleni tekee taas puhua tieteellisen, relevantin tiedon määritelmästä, mutta en jaksa. Munuaistulehdukseni aiheuttama selkäkipu käy sietämättömäksi, enkä kaikesta hyvinvoinnin määrästä huolimatta voi edelleenkään hyvin.

 

Ennen viimeistä luentoa kipaisen katsomassa vielä pohjakerroksen. Ennustuksia olisi saatavilla vaikka kuinka. Vaan hetkonen – mitkä sanat tuolla pilkottavatkaan? Perimmäisessä nurkassa häämöttää tummanpuhuva roll-up, jossa lukee ”uskalla epäillä”. Voisiko se olla…? Kiiruhdan lähemmäksi ja ah onnea, Skepsis! Pojat nauravat nuutuneelle ilmeelleni. Jos luette tätä, olen teille hyvin kiitollinen empatiastanne. Matka jatkuu kuitenkin viimeiselle luennolle. Itse Sundqvist puhuu aiheesta ”Rakasta rasvaa – kapinoi keveyttä vastaan!” Alta aikayksikön saan jo kuulla, että yksikään tieteellinen tutkimus ei kykene yhdistämään tyydyttyneiden rasvahappojen saannin yhteyttä kansansairauksiimme. Hassu juttu – minä menin samalla tabletillani tietokantoihin ja löysin viidessä minuutissa kymmenen tutkimusta. Ahaa, no kun syynä on margariiniteollisuuden ja lääkäreiden välinen korruptio. Aika ison summan saavat Valiot ja Keijut maksaa, jos se riittää verenkiertoelimistön sairauksien kustannusten kattamiseen. Tiesittekö muuten, että selluliitti johtuu monityydyttymättömistä rasvahapoista? Koska ne taipuvat kaksoissidostensa vuoksi, ne eivät asetu ihon alle yhtä hyvin kuin kiinteät rasvat. Sundqvist vetää mutkat suoriksi niin puheissaan kuin rasvahapoissakin. Toki luennolla on asiaakin! On ihan faktaa, että sanat ”pehmeä rasva” ja ”kova rasva” luovat jo itsessään tietynlaisia mielikuvia pelosta ja turvallisuudesta, kun biologisesti kyseessä on kiinteä tai juokseva rasva. Minäkään en arvosta ruoalla pelottelemista; kukaan ei saa verisuonitautia satunnaisesta herkuttelusta, jos tasapaino on hyvä. Syömisestä on tehty aivan liian vaikeaa nykyään. Paketillista voita päivässä en kuitenkaan ala asiakkailleni suositella, vaikka asiaa luennolla kuinka perustellaan. Intoni argumentoida palaa kuitenkin alta aikayksikön, kun Sundqvist mainitsee tekemästään tutkimuksesta tyypin yksi diabetekseen liittyen. Rasvan vähentäminen ei auta mitään, vaan kyse on hiilihydraateista – kas, onkohan mies pyöränkin keksinyt uudelleen? Siinä vaiheessa, kun ketogeeninen dieetti esitellään näille potilaille parantavana metodina, olen lähellä huutaa ääneen. Sundqvist harmittelee, että täällä korruptoituneessa Euroopassa kyseistä tukimusta ei suostuttu julkaisemaan tieteellisessä julkaisussa. Harmikseni luennolla ei jää aikaa kysymyksille. Paikalla on myös laillistettu ravitsemusterapeutti, jonka suupielet ovat kireät.

 

Lopuksi palaan pressihuoneeseen juomaan kahvia ja ihmettelemään kaikkea näkemääni. Alan pohtia, miten minun kuuluu apteekissa suhtautua asiakkaaseen, joka suosii erilaisia vaihtoehtohoitoja. Monet asiat messuilla ovat täysin harmittomia. Luonnossa käveleminen tekee varmasti meille kaikille hyvää, ellei satu asumaan Tšernobylissa. Jos joku uskoo amuletin tai kiven antavan voimaa, olkoon se niin. Akupunktio on tavalla tai toisella auttanut vuosituhansien ajan monia potilaita. Ionisoitu vesi tuskin imeytyy yhtään sen paremmin kuin hanavesi eikä se sisällä ”positiivista energiaa”, mutta jos joku tahtoo maksaa kuuden filtterin ionisuodattimesta, antaa palaa. Sama pätee detox-kuureihin, joista asiakkaille yleensä sanon: ”Onko maksa ja munuaiset tallella? Way to go!” Se, mikä on kuitenkin suorastaan vaarallista, on hyvin heikon näytön esittämien tieteellisenä tutkimuksena. Kun yksi ihminen parantaa itsensä fibromyalgiasta ruokavaliolla, niin onnittelen toki lämpimästi. En silti näe ainuttakaan perustetta tehdä sen perusteella muutoksia virallisiin hoitosuosituksiin.  Etenkään, kun vasta-argumentoijani juuri esittävät, että on väärin yleistää hoitosuosituksia koskemaan kaikkia yksilöitä. Toivottavasti en ole ainoa, jonka mielestä tässä ajattelutavassa on hankala ristiriita. Diabeetikon ketogeenisestä dieetistä en voi muuta sanoa kuin sokeripalat esille, sillä ihmisiä alkaa pian pökertyä ennätystahtiin.

 

Terveydenhoitoalalla tarkoituksemme on edistää hyvinvointia. Emme voi tehdä sitä tyrmäämällä asiakkaidemme jokaista uskomusta, mutta voimme keskustella ja ottaa yhdessä selvää. Fibromyalgiapotilas voi vallan mainiosti kokeilla uudenlaista ruokavaliota, jos siinä on samalla perusasiat kunnossa. Meidän tehtävämme on kertoa, miksi lääkehoidot on määrätty, miten ne toimivat, ja mitä tehdä jos niitä pelottavia haittavaikutuksia ilmenee. Diabetespotilaalle kerromme tasaisen sokerinsaannin merkityksestä ja hypoglykemian riskistä. Me osaamme tiedettä, mutta asiakkaamme yleensä eivät. Se ei ole ihme, sillä vaihtoehtohoidoille ja suoranaiselle misinformaatiolle on runsaasti foorumeita sosiaalisessa mediassa. Tiede on aika hiljaista ja introverttia – toistaiseksi. Miksi emme voisi kertoa asiakkaallekin, toki ammattijargonia välttäen, mihin mikäkin asia perustuu? Sekä vaihtoehtohoitojen tarjoajat että me haluamme pohjimmiltamme auttaa asiakasta tämän vaivoissa, joten toivottavasti yhteinen sävel löytää paikkansa joskus.

 

Sanna Artes